And it drives me wild

Picfic: Lupaus

?: Lähettiläät eivät valehdelleet. Maa todella on kaunis paikka.

Axelle: Tiesin toki miltä vuodenajat näyttäisivät, mutten saanut koskaan saanut nähdä asiaa käytännössä. Kaikki näyttää niin kauniilta.

En voi uskoa että kadehdin ihmisiä.

Axelle: He saavat herätä tässä maailmassa joka päivä. Jostain syystä he silti tuhoavat arvokasta asuinpaikkaansa hiljalleen, tietoisesti. Traagista.

Axelle: Minä pakenin Välimaastosta. Minä todella pakenin. 

Olen viimein vapaa, itseni herra. Ei minkäänlaisia sääntöjä noudatettavana.

Axelle: Tarkoittaako tämä siis sitä, että voimani vahvuudet ovat viimeinkin verrattavissa Kuoleman voimiin? Niin sen täytyy olla, enhän minä olisi muuten voinut paeta.

Axelle: Hän ei aio jättää minua Maahan, ei varmasti. Hän odottaa ensin, tulenko Välimaastoon vapaaehtoisesti ja jos niin ei käy, hän lähtee etsimään minua.

Axelle: Mutta jos hän onnistuu viemään minut Välimaastoon, mitä minulle sitten käy? En voi mitenkään keskittyä työhöni jos tiedän että lähettiläiden kertomat tarinat ovat todella totta.

Axelle: Ei. Tämä on jotain, jota en anna hänen viedä minulta. Olen taistellut tästä liaan pitkään.

Axelle: Minä löydän jonkin keinon. Keksin jotain, joka estää Kuolemaa löytämästä minua.

Axelle: En aio olla enää Kuoleman orja.

--

kappas mokomaa olen elossa

Pahoittelen hitaanpuoleista postaustahtia, olen ollut aika laiska kuvaamisen suhteen viime aikoina. 

Toivottavasti tykkäsitte kuvatarinasta. Se ei ollut mikään kovin tapahtumarikas, mutta halusin avartaa vähän Axun ajatuksia asioiden suhteen.

Pärjäilkää ~