He's still dead when you're done with the bottle

Picfic: Thoughts 

Yomi: Ja missä sanoitkaan Angien ja Tobiaksen olevan?

Keita: He lähtivät mielestäni kapunkiin. Tobias vei Angien varmaankin joillekkin juustoisille treffeille.

Yomi: Järjestäisitkö sinä sitten muka paremmat treffit?

Keita: Onko tuo edes kysymys? Tietenkin! 

Yomi: No, jos me vaikka - jostain kumman syystä - joskus sattuisimme menemään treffeille, minne sinä veisit meidät?

Keita: *katsoo Yomia hetken hieman yllättyneenä mutta virnistää sitten*

Keita: Ihan näin hypoteettisesti ajatellen, vai mitä?

Yomi: Niin, niin tietenkin ^^' !

Keita: No, minä veisin meidät johonkin tunnettuun akvaarioon katselemaan meressä eläviä otuksia. Sitten tarjoaisin sinulle erittäin herkullisen päiv-

Yomi: Sinä tiedät etten pidä akvaarioista.

Keita: Niin tiedän, mutta ne ovatkin meidän treffimme, eivät vain sinun. Minä pidän akvaarioista, joten sen takia...

*Keita jatkaa treffien suunnittelua*

Yomi: *huomaa pienen esineen maan tasalla*

Yomi: *hyppää nopeasti maahan*

Keita: Hei hetkonen! Eivät minun suunnittelemani treffit voi kuulostaa noin kamalilta.

Keita: *hyppää tytön vierelle*

Yomi: Tämä vyö pisti silmiini ja minun oli pakko nähdä se lähempää.

Keita: En tiennytkään että olet niin epätoivoinen uusien vaatteiden suhteen että keräät jopa vaatteita joita ihmiset ovat jättäneet jälkeensä.

Yomi: *pyörittää silmiään*

Yomi: Tämä on Axellen vyö. Olen siitä aivan varma.

Keita: Ja kukakohan tämä mystinen Axelle mahtaa olla?

Yomi: *hymähtää*

Hän on Kuoleman tytär.

----

Kuolemalla on vain yksi lapsi. Lapsen nimi on Axelle, ja hän on elänyt koko elämänsä Välimaastossa kunnioittaen Kuoleman pyyntöjä ja käskyjä, toimien yhtenä palvelijoista.

Ehdin näkemään Axellen vain muutamaan otteeseen ollessani Välimaastossa, mutta kykenin kuitenkin huomaamaan että se tyttö todella vihaa sääntöjä ja velvollisuuksia.

Hän yritti itseasiassa karata Välimaastosta monta kertaa, joillain kerroilla jopa päästen maahan.

Hänet saatiin kuitenkin aina kiinni.

Yhtenä päivänä Kuolema määräsi kaksi palvelijaa Axellen henkilökohtaisiksi vartijoiksi, sillä hän oli kyllästynyt paimentamaan tytärtään. Palvelijat tai Axelle eivät kummatkaan olleet erityisen innoissaan tästä. 

Axelle oli lähellä luovuttaa. Hän luuli olevansa Välimaastossa loukussa koko ikänsä. Hän inhosi kaikkea Välimaastossa, mukaan lukien Kuolemaan. Hän oli lähellä murtumista.

En ole oikeastaan varma mitä tapahtui. Kuulin ohimennen joidenkin palvelijoiden Välimaastossa puhuvan, miten Axellen voimat eivät olleet vielä saavuttaneet täyttä mittaansa. He uskoivat että Axellesta tulisi jonain päivänä vähintääkin yhtä vahva kuin Kuolemasta. Sinä päivänä hän pakenisi Välimaastosta, eikä palaisi enää takaisin. 

En uskonut heitä.

Olin ilmeisesti kuitenkin aivan väärässä...

...sillä se päivä koitti.

----

Toivottakaa tervetulleeksi uusi pallopää, Axelle ~