Hey, I heard you were a wild one

Hei ~ !

Kappas mokomaa, olen taas postaamassa! Pakko myöntää, etten kyllä oikein osaa pitää yllä loogista postaustahtia. Tänään on kuitenkin kesäkuun viimeinen päivä (!?) joten päätin postata vielä ennen kuin kuukausi vaihtuu ~ 

Edellisen postauksen kommenteissa toivottiin seuraavaan postaukseen kuvatarinaa, ja niimpä postailen tänään sen merkeissä. Eilen oli todella kaunis ilma, joten syöksyin nukkejen kanssa ulos kuvailemaan. Viime viikko oli nimittäin ainakin täällä meillä päin aika ikävä, joten olin ihmeissäni lämmöstä ja kokopäiväisestä auringopaisteesta.

Mutta mutta, päästänkin teidät nyt kuvatarinan pariin, toivottavasti tykkäätte.

Edelliseen osaan pääset tästä.

Picfic: Rules osa 2

Angie:..mutta minusta kissat ovat pohjimmiltaan todella kilttejä! Kun olin pieni, perheelläni oli sellainen mustavalkoinen kissa.

Angie: Se tuli kehräämään minun luokseni aina kun se näki minun itkevän \(^u^)/

Tobias: *yrittää pidätellä hymyään* Niin, mutta se olikin yksityistapaus. Kaikki koirat kiintyvät aina omistajaansa, jos se kohtelee koiraa hyvin u_u

Angie: Ehkä kissat ovat vain väärinymmärrettyjä ~ 

Tobias: *on hetken hiljaa ja vain katsoo Angieta* 

Ehkä.

Yomi: Tälläiseen ilmaan voisi vaikka tottua.

Yomi: Tobiaskaan ei ole käyttäytynyt epäilyttävästi. Eikä hän saa katsettaan irti Angiesta. *naurahtaa*

Yomi: Tälläinen elämä on kyllä oikein mukavaa vaihtelua Välimaastossa työskentelyyn. 

Saan asua kauniilla alueella, ja ainoa pysyvä velvollisuuteni on pitää Angieta silmällä.

Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että lomailuni loppuu pian. Kaaoksella on tapana seurata minua joka paikkaan.

Angie: Haluaisitko jotain syötävää? Jääkaapissa oli muistaakseni vielä jäljellä muutama voilepä.

Tobias: *hymyilee* Ilman muuta. Ellei siitä ole vaivaa?

Angie: *nousee ja alkaa kävellä kohti taloa* Pystyn kyllä kävelemään muutaman askeleen ~ 

Yomi: *huutaa kauempaa* Tuo minullekkin yksi!

--

Yomi: *kävelee Tobiaksen viereen* 

Tobias: Mitä sinä teet?

Yomi: Olet sen verran suuri että sinusta syntyy sopiva varjo. Näin aukealla alueella Varjo ei ole pahitteeksi.

*naurahtaa* Tajusin juuri millainen sanaleikki tuo oli.

Tobias: *hymähtää* Kiva että voin olla hyödyksi.

Tobias: Tuota, Yomi, voisinko kysyä sinulta jotain?

Yomi: Tietenkin.

Tobias: Mikset sinä mennyt kertomaan Angielle kuka todella olen? 

Yomi: Päätin antaa sinulle mahdollisuuden.

Tobias: ?

Yomi: Angie on mukavin henkilö jonka tiedän. Olen aika varma, että kun opit tuntemaan hänet, et enää ole niin halukas kaappaamaan häntä.

Tobias: Vai niin...

Yomi: Löisin vaikka vetoa, mutta rakkaus ei ole mikään peli. 

--

?: No niin, missä minä olen? Jos ette kerran aio purkaa tätä loitsua jonka takia en ole kykenyt näkemään kahteen päivään, niin voisitte edes vaivautua avaamaan suunne ja kertomaan olinpaikkani.

*palvelija heilauttaa kättään ja loitsu purkaantuu* 

?: Ahaa okei, tämä ei ollutkaan vesipuisto. Mikä sääli.

Kuolema: Vaikene, kuolevainen. Olet nyt minun, Kuoleman edessä, koska tunkeuduit Välimaastoon luvatta.

Kuolema: Kuulustelusi alkaa pian. Mikä nimesi on, kuolevainen?

?: Keita Kawasaki, teidän korkeutenne...

*virnistää* ..jotkut tosin kutsuvat minua Käveleväksi Katastrofiksi.

----

Nähdään ~