All that I know is that I'm falling. Might as well fall

eh moi

Tulin takaisin Kreikasta, mutta takaisin ei tulla matkakuvien, vaan uusien ajatusten kanssa. Mitäs te sanoisitte, jos päättäisin aloittaa kuvatarinan uudeestaan? 

Okei oottakkaa vähän, selitän ensin. Tänään tullessani koulusta ajattelin seuraavan kuvatarinan kuvaamista. Olin jo käsikirjoittanut se valmiiksi, valinnut kuvauspaikan, jne. Siiten aloin miettimään tulevia kuvatarinoita, ja tajusin jotain, mikä sai mut jopa hieman stressaantuneeksi: Mun tarina on aivan järkyttävän epäselvä ja epälooginen. Eivät välttämättä ne kuvatarinat jotka olen jo julkaissut, mutta kun aloin yhdistämään niitä tulevien kuvatarinoiden kanssa, tajusin, etten olisi koskaan täysin tyytyväinen tarinan lopulliseen kokonaisuuteen.

Syy, miksi tarina on omasta mielestäni niin epälooginen, on se, etten ole aina ajatellut yhtä kuvatrinaa pidemmälle. Olen vain keskittynyt yhteen kuvatarinaan, enkä monien tarinoiden muodostamaan juoneen ja tarinakaareen.

Jos nyt siis aloittaisin kuvatarinan uudestaan, nukkejen hahmot pysyisivät suurinpiirtein samoina, menneisyydet saattaisivat tosin hieman muuttua. Kuolema, sielujuenvartijat, yms. olisivat myös uudessa tarinassa. 

Uusi tarina olisi tämän lisäksi myös juonensa kannalta selkeämpi ja laadukkaampi niin kuvien kuin tarinankin kannalta. Miltä kuulostaisi?

Tämä on täysin teistä kiinni.