olen postaamassa ajallaan huhhuh
Hei vaan kaikille! Vaikka olenkin hieman lykännyt tätä postauksen tekoa, onnistuin sen kuitenkin tekemään tämän viikon aikana niinkuin teille ja itselleni lupasin. Tänään postaan kuvatarinaa - joka ei muuten ole juonellisesti ihan hirveän merkittävä. Toivon kuitenkin että tykkäätte ''
Picfic: A Discovery
Edelliseen osaan pääset tästä.
Yomi: Odotas, minun täytyy miettiä hieman...
Okei, keksin. Sinun täytyy ärsyttää Tobiasta käyttäen vain kahta lausetta. Jos onnistut, saat valita minkä leffan katsomme.
Keita: Tuohan ei ole temppu eikä mikään! Ihan oikeasti, Yomi, luulin että sinä tunnet minut.
Yomi: ...
Angie: Mikä Keitassa on sinun mielestäsi ärsyttävää? Minusta hän on oikein herttainen ^^
Tobias: *huokaisee väkinäinen hymy kasvoilaan* Niin, no-
Tobias: *kuulee Keitan huutavan ja lopettaa puhumisen*
Keita: Hei Tobias!
Tobias: Mitä nyt, Kawasaki?
Keita: Haluastko kuulla vitsin? Se on todella hauska, minä lupaan *virnistää*
Tobias: En oikeas-
Keita: Hyvä! Noniin, mitä yhteistä on Tobiaksella ja viisaalla ihmisellä?
Keita: Ei yhtikäs mitään! *nauraa*
Yomi: Tuo oli huonoin vitsi jonka olen koskaan kuullut.
Tobias: *kääntyy takaisin Angieen päin*
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? ._.''
Angie: Öhm, juu.
Samaan aikaan vain muutaman metrin päässä.
Axelle: Jos haluan piileskellä Kuolemaa, paras mahdollinen vaihtoehto on soluttautua johonkin ystäväpiiriin. Plussaa olisi se, jos kykenisin luomaan oikeat ystävyyssuhteet kaikkien ystäväpiirin jäsenten kanssa.
Axelle: Tällöin he olisivat valmiita suojelemaan minua uhilta. Jos onnistuisin jotenkin muuttamaan ulkonäköäni ja puhdistamaan tietoni Kuoleman muistista, ei ystäväpiirin jäsenten tarvitsisi edes erityisemmin suojella minua. He olisivat vain... ikään kuin eräänlainen muuri minun oikean ja väärän identiteettini välillä.
*kuule keskustelua läheltä*
Mistä tuo ääni oikein tulee?
Axelle: *nousee tasanteelle ja katselee edessään olevia hahmoja*
Vai niin. *hymähtää*
Axelle: Tuttuja kasvoja. Välillä olen kiitollinen siitä miten monen ihmisen tiedot tunnen ulkoa. Välimaasto on tosiaan helvetillinen paikka, mutta olen sentään oppinut siellä jotain.
Axelle: Angie ja Tobias. Puolisielujenvartija ja yksi vuosisadan parhaista taistelijoista Varjojen joukossa. Ei hullumpaa.
Jos haluan päästä sisään tähän ystäväpiiriin, en voi kertoa kuka oikeasti olen. Puolisielujenvartija varmasti uskoisi minua. Vaikka hänellä onkin vahvoja voimia, on hän silti erittäin sinisilmäinen.
Tobias taas saattaa olla vähän vaikeammin taivuteltavissa, onhan hän varmaan koko joukon viisain. Tuo poika on kuitenkin umpirakastunut puolisielujenvartijaan, joten jos saan tytön vakuutettua, seuraa hän luultavasti perässä.
Axelle: Yomi ja Keita. Nuori, mutta viisaasti voimiaan käyttävä sielujenvartija ja Varjo jolla on terävä taktikointipää. Tämäkään kaksikko ei ole täysin avuton.
Vaikka Yomi hyväksyisikin minut ystäväpiiriin, olisi hän edelleen skeptinen suhteeni. Keita taas... no, en oikein osaa sanoa miten hän reagoisi.
*Keita alkaa kääntää päätään*
Axelle: *piiloutuu nopeasti tolpan taakse* Voi ei, voi ei! Hän näkee minut ihan varmasti. Voisinpa muuttua näkymättömäksi tai jotain... Olen tuhoon tuomittu.
Keita: *katsoo taakse ja kääntyy nopeasti taas kuuntelemaan Yomia*
Axelle: H-hän ei nähnyt minua? Mutta sehän on mahdotonta! Enhän minä nyt voinut muuttua oikeasti näkymättömäksi, vaikka minä sitä toivoinkin.
Vai muutuinko?
Axelle: *istahtaa alas* Kuolema sanoi että löydän itsestäni uusia voimia mitä lähemmäs ne ovat tulossa täyteen mittaansa.
Ovatko voimani kohta siis Kuoleman vertaiset?
Axelle: Hän saa tietää tästä tapahtumasta, kasvavista voimistani. Minun täyttyy ystävystyä näiden ihmiseten kanssa mahdollisimman nopeasti, ennen kuin Kuolema löytää minut ja vie takaisin Välimastoon. Ja jos joudun sinne vielä kerran, en pääse sieltä enää koskaan pois.
---
Nähdään ~
